Unelmia

Tässä taannoin joku kysyi mistä unelmoin? Pähkäilin asiaa hiljaa mielessäni, kun en kehdannut sanoa, etten tiedä. Tänään tajusin, että elän parhaillaan ainakin kolmea unelmistani.

Toteutuneet unelmat tiivistetysti

1. Työskentelen graafisen suunnittelun parissa
2. Viulunsoitto on vihdoinkin osa elämääni
3. Mun elämässäni on rakkautta, ihanan perheen ja mahtavien ystävien muodossa. 

Täällä korvessa ei tarvitse ottaa itselleen aikaa, sillä sitä on riittävästi, ellei sitten istu töissä 24/7. Joten mulla on hyvää aikaa suunnitella yhden unelman toteuttamista. Ennen kuin se voi onnistua, täytyy vähän opiskella ja tutkia mahdollisuuksia.

Viikko sitten Kesänkijärven Kellostapulin suuntaan.

Aamupalaksi Pirunkuru

Tänään kävin aamulenkillä Tuijan kanssa. Vetkuttelin jälleen kerran sängyssä niin pitkään, että melkein tuli kiire Kesänkijärven parkkipaikalle ja kiireestä huolimatta olin ajoissa ja ruhtinaalliset pari minuuttia ennen Tuijaa paikan päällä. 

Lähdimme klo 07.07 hölkkäämään Kesänkijärven rantaa myötäilevää polkua pitkin kohti Pirunkurua. Tarkoituksenamme oli hölkätä 7,6 km pituinen Tähtipolku ja niin me myös onnistuneesti teimme. Fiksuina tyttöinä käveltiin kuitenkin Pirunkuru ylös.

Tahkokurun laavua ennen oli polku levinnyt 4-5 metrikseksi ja se oli kovin kivinen sekä juurinen. Tahkokurun laavun jälkeen polkua oli kunnostettu sorastamalla. Sitä oli aivan mielettömän mukava hölkätä, sillä koko ajan ei tarvinnut pelätä, että nilkat nyrjähtävät. Kunnostettu reitti oli todella hyvä, varsinkin kun tietää millainen se oli ennen kunnostusta. 

Melontaretki järveltä joelle

Tässä vielä kuvia parin viikon takaa, kun kävin Tiinan kanssa melomassa Äkäslompolossa (sitä samannimistä järveä) ympäri ja Äkäsjokea pitkin ylävirtaan. Tiinan mukaan meloin kuin osaava meloja, joten siitä kiitokset Tiinalle (paras opettaja ikinä), Tiinan kajakille (huippu kiva ja kiltti kajakki) ja täydellisen kevyelle ja kääntökulmaiselle melalle*. *Mulla on tämä termistö yhä hieman hukassa.

Raikasta syksyä!

Muutto tunturista kylälle

Kuten monet tietävätkin, muutin heinäkuussa omaan kämppään. "Oma" ei tässä tapauksessa tarkoita ihan omaksi ostettua asuntoa vaan vuokrakämppää, jossa asun yksin. Huippua! En siis asu enää solussa, jossa käy porukkaa nukkumassa yön tai pari, joiden jälkeen olin vaihtelevasti esim. päivän tai kuukauden talon ainoa asukas.

Nyt voin loikkia ympäri kämppää ihan milloin vain, eikä tarvitse pelätä ohuita seiniä aamuisin, kun keittää keittiössä vettä. Tai no kuulen kyllä tällä hetkellä naapureitteni keskustelevan äänekkäämmin, mutta en onneksi kuule, että mikä on aihepiiri. (:

On ihanaa, kun työ ja vapaa-aika erottuvat nyt selkeämmin. Enhän enää asu työpaikkani pihassa. Tämä tarkoittaa myös sitä, että työmatkani piteni, mutta plussaksi koen sen, etten asu enää yksin tunturissa. Ihanaa on myöskin se, ettei  urheiluvälineiden, kuten suksien tarvitse olla samassa huoneessa kanssani.

Kämppä

Tämä on ehdottomasti kämpistäni parhaiten sisustettu. Liekö siihen vaikuttava tekijä se, etten ole sisustanut tätä yhtään. Helpoin muutto siis ikinä, vaatteet, kirjat ja urheiluvälineet autoon, uuden kämpän siivous ja tavarat paikoilleen. Muuttoa nopeutti vielä se, että porukat sattuivat olemaan tällä suunnalla, joten äkkiä piti saada muuttolaatikot eteisestä pois (haha, siirsin ne varastoon piiloon).

Sisustuksen lisäksi, tämä on mun isoin kämppä. Luultavasti tässä on myös isoimmat sähkölaskut, sillä tässä on sähkölämmitys. Vaikka onhan mulla takkakin, siitä ei juuri vain ole hyötyä lämmön kannalta, sillä se on vain sisustustakka ilman hormia. :D

Karkea pohjapiirustuksen kuvailu & sisustus

Kuvittele, että astut sisään (Ovi on normaalia matalampi, joten älä lyö päätäsi. Kyse ei kuitenkaan ole hobittitalosta). Alakerrassa kylmä tuulikaappi, lämmin eteinen (josta pääsee kylppäriin ja saunaan,) sekä tupakeittiöön, josta on melko jyrkät raput mun kolmen sängyn makuuhuoneeseen. Käytännössä yläkerta on parvea, missä ei joudu ryömimään vaan voi kävellä ihan normaalisti suorassa. (: 

Sisustus kämpässä on tosi kiva ja hyvällä maulla tehty. Täällä on vähän tällainen saaristolaishenki, kun värit ovat harmaata, mustaa, beigeä. Saaristolaishengellä viittaan toki enemmänkin kallioiseen maastoon. 

Mahtavaa on, että täällä on sohva. Oma rauha ja ihmisiä ympärillä. Nyt asun vihdoin kylällä, siellä missä muutkin paikalliset. 

Laitan jotain kuvia, kunhan ensin siivoan täällä. (: Kämpän sijainti jääköön arvoitukseksi!

 

WebRep

currentVote

noRating

noWeight

Viikonloppuja!

Tänään aion valloittaa Äkäskeron! Siispä pakkaan laukut ja ulos meen. (:

Viime viikonloppu 17.-18.8.2013

Pikakatsaus Leviin, vallus n.10 km 

Ihanaa palvelua, pieni idylli parkkipaikan laidalla. Suosittelen!

Viime viikonloppuna kävin elämäni kolmannen kerran Levillä. Sain kokea asiakaspalvelun molemmat laidat reissullani ja yllättäen se miellyttävämpi kokemus houkuttelee käymään uudelleen. Huonompaa onkin jo analysoitu ja jälkeenpäin enemmän naurettu kuin itketty. (:

Kun Tiina lähti skouttaamaan Levin reittejä maastopyörällä, lähdin itsekin vaeltamaan. Valitsin reitiksi Ice Agen polun, mikä kulki laskettelurinteiden läpi (hauskoja ja informatiivisia tauluja matkalla). Huohoti huoh, ylöspäin hän yrittää, vaikka Levitunturi näytti pieneltä nyppylältä, se tuntui noustessa jaloissa. En koskaan päässyt tai mennyt huipulle asti, mutta huipun kupeessakin oli karmean kylmä. Hetkisen pidin evästaukoa kirjan kera istuskellen kivellä.

Tauon jälkeen yritin vielä jatkaa matkaa, mutta kylmän tuulen käännyttämänä, päätin oikaista. Oikaisussa vain kävi niin, että reittini matka kasvoi kilometrillä ehkä kahdella. :D

Rinteestä pois, Golfin parkkipaikan läpi ja suunta kohti keskustaa. Matkalla sain naureskella alueen rikasta mielikuvitusta "Välirakka, Isorakka, Etelärakka, Viprakka, Vähärakka, Metsärakka, Kalliorakka, Pikkurakka"... Fb:ssä päivitykseeni kommentoitiin "Missä hiprakka?". En sitä nähnyt, mutta olettaisin, että sellainenkin alueelta löytyisi. 

Tiina oli jo kiertänyt reissunsa ja odotteli minua aivan ihanassa kesäkahvilassa. Tilasimme herkkuvohvelit, minä kaikilla herkuilla - Tiina vain vohvelilla, niiden kanssa nautiskelimme vahvaa luomukahvia. Kesäkahvilan teemaan sopi, että vohveleiden lautasena toimi haapapäre. 


Porttijärvelle, vaellus 3 km 

Leviltä jatkoimme matkaa Tiinan bongaamalle Porttijärven autiotuvalle (bongaus tapahtui Retkeilijän Autiotuvat -kirjaa selaamalla). Kävelymatka tuvalle oli lyhyt, mutta kaunis. Polku kulki pitkän harjun päällä, ja jopa minä ajattelin, kuinka mukavaa siinä olisi pyöräillä. :D Mut on selkeästi aivopesty ajattelemaan maastopyöräilyn mahdollisuuksia. 

Tuvalle päästyämme matkalla alkanut sade jatkui yhä. Tuvan pihassa olisi ollut laavu, mutta kylmissämme totesimme, että on kivempi paistaa makkarat autiotuvassa. Tupa oli hienosti varusteltu ja kodikas. Pihapiirissä oli tuvan ja laavun lisäksi lintutorni, liiteri ja kuusipuinen huussi (se ei ollut kovin maalaisromanttinen sisältä). 

Sunnuntainen Äkäslompolo, pyöräilyä 12,4 km + kävelyä 4,6 km = 17 km lenkki

Nukuin vahingossa yli puolen päivän. Koko aamun oli myöhemmin kuulemani mukaan paistanut aurinko ja ollut tosi hieno keli. Ajoitin itse reissuni siihen hetkeen kun sataa tihkutti ja aurinko piileskeli pilvien takana. Pyöräilin kämpältäni Kesänkijärven parkkipaikalle ja kävelin siitä laavulle pienelle evästauolle, sekä kuvaamaan uudet teräspitkokset. Oli muuten hyvä testata teräspitkoksia, kun oli satanut, eivät sitten yhtään olleet liukkaat. Kesänkijärven parkkipaikalle takaisin saapuessani aurinko loikkasi pilvien takaa ja sade loppui. 

Viikonloppu täynnä tuntureiden huiputuksia! (:

Nyt on taas ulkoilutettu vaelluskenkiä 28 kilometrin edestä. Ei paha. (: 

Viikonlopun vaellukset painottuivat Pallas-Yllästunturin kansallispuistoon, mutta kipaisin myös Kittilän Kumputunturille. 

Kuin pieni pala "saaristoa" tunturissa, vaelluslenkki 8km 

Töiden jälkeen perjantaina lähdimme Tiinan kanssa kohti Kittilää. Auton ikkunasta katsottuna Kumputunturin silhuetti muistutti jylhää Saanaa. Tiina jaksoi kiivetessämme muistuttaa, että Kumputunturi on tasan 50 metriä korkeampi kuin Levi.  

Matkanvarrella oli vanha kota, mikä oli jo parhaat puolensa nähnyt. Joka tapauksessa ihan hyvä taukopaikka, vaikka me jatkoimmekin siitä ylöspäin. Reitti kulki ensin metsikössä, jonka jälkeen nousimme selkeästi tunturiin. Polkukin muutti muotoaan, mutta sen erotti yhä. 

Ylhäällä odotti pala kuivanmaan saaristoa. Huippu oli kasvien osalta karu ja vaikka maaperä olikin suurien kivilohkareiden muodostama, se oli todella nätti paikka. Ihasteltavaa löytyi niin palovartijan entisestä autiotuvasta, jossa oli ihan oikeat sängyt ja kotoisa tunnelma. Makkaroiden käristelyyn huipulla oli söpö 8-kanttinen huvila. Se oli ihana!

Palattuamme autolle ja ajettuamme muutaman kilometrin meitä aiemmin vastaan tullut porukka liftasi tien reunassa. Heille oli käynyt huipulla niin, että he olivat lähteneet laskeutumaan alas väärää puolta tunturia, joten kävimme heittämässä heidät tietä pitkin autolle. Olivat kyllä onnellisia ja väsyneitä matkalaisia.

 

 

Aja hiljaa autollas vain, tai muuten renkaahat puhkeaaaa....,  vaelluslenkki 9,5km

Olin kuullut Pyhäjärventien olevan kuoppainen, joten osasin varautua siihen. Köröttelin hitaasti, kuoppia väistellen kohti pitkältä tuntuvaa tien pätkää. Kunnes parkkipaikka levittäytyi isona eteeni. 

Vaihdoin tennarit vaelluskenkiin ja lähdin kulkemaan  melko pusikkoista kinttupolkua kohti Aakenustunturin Vareslakea. Ylempänä oli isoja peukalon pään kokoisia kypsiä mustikoita, joten matkanteosta ei meinannut tulla välillä mitään, kun kyykin yhtenään mustikanvarpujen tasalla. 

Vareslaelta oli hienot maisemat joka suuntaan, suota, metsää, järviä, lampia ja muutama isompi autotie. Yllästunturin laskettelukeskuskin näkyi sinne selkeästi, aivan kuin olisi seissyt tunturin vieressä.  Laskeutuessa näin hienon valkoisen poron, mutten saanut siitä mitään onnistunutta kuvaa, sillä se oli niin kaukana eikä päästänyt lähelle. 

Reitti tunturista alas kulki Pyhäjärven autiotuvan kautta, mikä sekin oli hieno paikka. Tuvan seinät olivat kaiverrettu niin nimin, nimimerkein ja suosikkibändein. Matka jatkui tuvalta rantaa myöden kohti autoa. Aivan lähellä Pyhäjärven autiotupaa ja sen laavuja oli kota, eikä sieltäkään paljolti matkaa ollut takaisin parkkipaikan laavulle ja sen takana olevalle kodalle. Täytyy siis todeta, että järven rantaa kulkevalle on monta pysähdyspaikkaa kyseisellä matkalla. Loppuu ennen pitkää eväät, jos monesti pysähtyy. Vastaantulijoita ei ollut, paitsi rantataipaleella.

Kukaksen kestävöidyn reitin testaus, vaelluslenkki 10,6km

Pitihän sitä viimein raahautua Kukaksellekin ja kirjaimellisesti raahautumiseksihan se meni. Pitkä loiva ylämäki, lämmin keli ja pitkähihainen paita saivat hienvirtaamaan ja vaeltajan huohottamaan. Katselin ympärilleni - ei ketään. Joten otin riskin ja heitin puseron reppuun. Jatkoin matkaa tyytyväisenä, urheilurintaliiveihin ja pitkiin juoksuhousuihin

pukeutuneena. Oli mukavan viileää. 

Kukaksen kestävöity reitti alkoi ylempää kuin olin ajatellut, mutta se oli hyvä. Vielä kun sitä pitkin kulkee enemmän ihmisiä, saataisiin reitin keskiosa vahvemmaksi ja leveämmäksi. Jopa polun alta kulkevien putkien päät olivat maisemoitu.

Sain nauttia huipun rauhasta jälleen yksin.

Uusia harrastuksia

Osa 1: kartta, kompassi ja emitti

11.7. Parisuunnistusta yhteisellä kompassilla

Työpaikan kahvipöydän suunnistusharjoitukset siirsivät minut ja Katin tutkimaan C-radan suunnistuskarttaa. Meidän onneksi maastona oli Kellokkaan lähimetsä, joten rastien etsiminen oli helpompaa. Sekoilimme silti suon takaisessa maastossa, jossa oli kolme muurahaispesää ja yhdessä niistä rasti. Tulipahan mukava ensikosketus lajiin. 

18.7. All by myself... C-rata

Huippua! Suoriuduin C-radasta kysymättä kertaakaan apua. Tai no toki kävin ensin rastisymbolit läpi Tiinan kanssa, jotta tiesin etsiä rastia tietynlaisesta paikasta.

Aluksi epäilin, etten osaa käyttää kompassia, mutta kun ensimmäinen rasti löytyi tiesin löytäväni seuraavan. Ensimmäistä kertaa juoksin rasteilla ja se kannatti,  (sijoutuin muiden joukossa kolmanneksi) ja olin todella tyytyväinen omaan suoritukseeni.

25.7. Kolmas kerta toden sanoo

Innokkaana, ehkä hieman uhkarohkeana valitsin C-radan sijasta B-radan eli toiseksi vaikeimman. :D Lähdön löysin hyvin, mutta sen jälkeen menin ihan täysin sekaisin kulkemastani matkasta, rastin sijainnista ja painelin sitten varmaan kilometrin päähän ensimmäisestä rastista.

No kävi kuitenkin niin, että palatessani sieltä minne sitten ikinä olinkaan painellut, löysin kansalaisopiston suunnistuskurssilaiset. Siis aivan mahtava tuuri. Olin kuitenkin liian luottavainen mahtaviin suunnistustaitoihin ja päätin jatkaa taas itsenäisesti. Noh taas meni metrimäärät sekaisin ja jälleen kerran luulin vetäneeni rastin ohitse, vaikka en ollutkaan - rasti olisi ollut vielä edempänä. Palasin jälleen porukkaan.

Koska suunnistuskurssilaiset liikkuivat rauhallisesti ja minulla mielestäni juoksi aika ja minä en, niin lähdin taas painelemaan. Oikea suunta oli, mutta taaskaan en luottanut arviointiini. Tipuin kartalta. Nöyränä etsin taas sen saman porukan ja liityin fiksuna tyttönä seuraan.

Kiitos Millalle (suunnistuksen ohjaaja) ja Jarille (kurssilainen), kun otitte mut matkaan. (: Ilman teitä/heitä olisin hukannut itseni ja luovuttanut radan suhteen.


Jälkikirjoitus: Oli muuten ärhäköitä mäkäriä torstaina metsässä. Mun vasen kyynärpää on rei'itetty, joten se turposi, niin että sitä oli vaikea suoristaa. Turpoaminen jatkui vielä seuraavana päivänä, olen nyt vasemmasta kädestäni lihava. Myös molemmat pikkurillit ovat "lihonneet" ja selkä on läiskiä täynnä. :D

Ensi kerralla pukeudun urheilutopin sijasta pitkähihaiseen paitaan. (:

Osa 2: Ensimmäistä kertaa kajakissa

Olen tainnut kerran yrittää kajakin pienen pienestä reiästä sisään ja saanut krampin jalkaani. Joten nyt vasta uskalsin ensimmäistä kertaa "pujottautua" sellaiseen ja lähteä melomaan. Pujottautua ei juuri kajakkiin täytynyt, sillä harjoituskajakissani oli niin iso aukko, että olisin mahtunut sinne vaikka jalat jäädytettyinä.

Ohjaajaksi sain työkaverini Tiinan, joka kärsivällisesti opetti minua lajin saloihin. Sää oli todella kylmä  vain +10 astetta ja järvellä tuuli valtavasti. Jätimme järven selän valloituksen helpommalle kelille ja meloimme Äkäslompolon rantaa pitkin.

Harjoituskajakkini oli jonkun metrin liian lyhyt, joten sain sen lähinnä pyörimään piruetteja. Jossain vaiheessa meloimme takaisin rantaan ja vaihdoimme kajakkeja. Tiinan kajakilla onnistuin jopa kulkemaan eteenpäin. Huippua!

Kesäterveiset tunturikylästä! (:

WebRep

currentVote

noRating

noWeight

Vuosipäivä

Vuosi sitten asuin pk-seudulla ja kävin läpi avoimien työpaikkojen listauksia. Aluerajaukseni ylärajana pidin alunperin Jyväskylää, mutta kun lukuisten hakemusten lähettelyjen jälkeen sopivat paikat alkoivat loppua, laajensin haun kattamaan koko Suomen. Sieltä sitten tutustuin nykyisen työpaikkani ilmoitukseen.

Ajatella, että siitä on jo niin pitkä aika. Muistan kuinka viime vuonna näihin aikoihin suunnittelin muuttoa Helsinkiin ja unelmoin työskentelystä mainostoimistossa. En sitten muuttanut Helsinkiin vaan Suomen toiseen ääripäähän - Lappiin. Muistan kuinka sanoin kavereilleni, että "Se on vain vuoden pesti. Tulen takaisin." ja niin myös asennouduin, olin vielä tammi-helmikuussa sitä mieltä, että kesällä töiden loputtua muutan jonnekkin Etelä-Suomeen.

Tämä vuosi on ollut todella mukava, työpaikka ja -kaverit ovat aivan ihania, maisemakonttori on ehdottomasti upea juttu. Olen tykännyt myös todella paljon työtehtävistäni, jotka ovat vaihdelleet laidasta laitaan. Välillä on ollut enemmän haasteita  ja hampaiden kiristelyä stressikäyrän noustessa hetkellisesti pilvii (tämä tapahtuu yleensä silloin, kun olisi kiire lähteä lomalle). Välillä taas on ollut ihanan rentoa.  Joten taitaa olla aika pyörtää sanansa tällä kertaa. Sain jatkoa työsuhteelleni. Ei siis ole ihme, että jään. Lapissa on omat hyvät puolensa, mutta en usko jääväni tänne ikuisiksi ajoiksi - tai eihän sitäkään tiedä vielä.

Hurmaannu sinäkin Lapista! 

Särkitunturin pieni lampi.

Hilla kukkii kesäkuun alussa

Aurinko painui mailleen ja palasi tunnin päästä uudellen maalaamaan taivaanrantaa. 

Niin ja jos jotain jäi ihmetyttämään, että minkä vuosipäivä on tänään, niin sehän oli tietenkin mun Lappiin muuton vuosipäivä. :D

Vaelluspäiväkirja vk 22

Tiistai 28.5. Pyhä-Luoston kansallispuistossa vaellus

Täytyy myöntää, että Pyhä-Luoston kansallispuistossa on mielettömän makeat maisemat ja maastot.  Päivä oli sopivan lämmin vaeltaa. Hassuinta reissulla oli ehkä se, että rotkon pohjalla oli paikoin todella viileitä ja lämpimiä kohtia. Lisäksi työkaverin vaelluskenkinä toimivat Merrelin paljasjalkakengät, mitkä olivat hyvät.

Keskiviikko 29.5. Kellostapulin valloitus

Ihana helle jatkuu. Päätin viimein valloittaa Kellostapulin yksin.

Huipulle vievä reitti löytyi helposti, mutta takaisin tullessa löysin vielä paremman ja selkeämmän reitin. Kiveltä toiselle loikkiessani mietin, että onpa kiva jos kyy puree matkalla. Kyypakkaus jäi hankkimatta, koska apteekki oli kiinni.

Huipulla istuin viettämässä ihanaa kesäpäivää. Söin eväät, valokuvasin maisemia ja itseäni kyseisissä maisemissa. Täytyyhän sitä olla todistusaineistoa joskus albumissakin, kun on jossain käynyt (jos vain joskus saa aikaiseksi valokuva-albumin).

Torstai 30.5. Kuertunturin huiputus

Keskiviikko iltana tutustuin kämpällä Saaraan, jonka kanssa päätettiin tehdä reissu jollekkin tunturille. Joten torstaina otettiin kohteeksi Kuertunturi, koska sinne oli lyhyt matka ja sieltä on mainiot maisemat joka suuntaan. Saaran kanssa kiikuttiin Kuerilla puissa ja otettiin paljon valokuvia. Oli todella hauska reissu.

Perjantai 31.5. Punaisen hiekan tupa

Punaisen hiekan autiotupa on aivan ihana, mutta ensimmäinen autiotuvassa nukkuminen ei kyllä ollut niin ihana. Eikä syynä ollut se, etten ollut ottanut mukaan makuualustaa vaan se, että keskellä yötä meidän unet keskeytettiin.

Jatkossa taidan mennä Punaiselle hiekalle vain päiväreissulle ja autiotupaan nukkumaan vain keskelle korpea. :D Nimensä mukaisesti Punaisella hiekalla on ihana punainen hiekkaranta.

Lauantai 1.6.

Rentoutumista omassa sängyssä, autossa nukutun yön jälkeen.

Sunnuntai 2.6.

Sunnuntaina lähdettiin hakemaan fat bikea säilöstä, jonka jälkeen huiputettiin Särkitunturi.
Särkitunturi oli hieman erilainen päältä kuin muut tunturit joilla olen tähän asti käynyt, sillä se oli jotenkin vehreämpi ja siellä oli kaksi lampea. Toinen niistä oli suuri. Jälleen kerran kamera oli mukana.

Lisään tähän juttuun kuvia, kunhan ehdin. (:

Pikakelaus taaksepäin

Vappua edeltävänä lauantaina tein ensimmäistä kertaa simaa. Puristin sitruunat, sulatin sokerit ja yhdistelin kaiken isoimpaan kattilaan, mihin ei tosin mahtunut koko reseptin sisältö. Noh, siinä simaa kattilaan tehdessä tuli mieleen, että se kai olisi pitänyt tehdä ämpäriin, josta se sitten käymisen jälkeen pullotetaan. Ainut ämpäri mikä tuli mieleen, lojui suihkuhuoneen lattialla ja toimi apuna siivouksessa. Arvatenkin, en siis kumonnut kattilan sisältöä ämpäriin. Siirsin simakattilat uunipellin päälle ja laskin sen tupakeittiön nurkkaan lattialle. Huolenani oli, että sima käy liian innokkaasti, jolloin löydän sen seinältä. Se ei kuitenkaan käynyt, mutta maistui silti simalta ja vielä ilman inkiväärin aromia.

Terveiset jälleen Ylläksen lumisesta maisemasta. Kevät on täälläkin jo pitkällä tai no ainakin parkkipaikat ja tiet on sulia, mutta vielä voi hyvin hiihtää ja lasketella aamuisin. Sen jälkeen lumi muuttuu sohjoksi (ei kuitenkaan ihan sellaiseksi kuin Etelä-Suomessa kävelykaduilla).

Sunnuntai jäi mun kauden viimeiseksi laskettelupäiväksi, sillä loukkasin polveni. Onneksi oli ihana sää eikä hisseissäkään ollut hirveä ruuhka. Joten lähinnä harmittaa vain se, jos polvi ei tästä palaudukaan. Ainakin se on todella kipeä.

Romanttisia haaveita ja komediaa

Uusia tuulia Äkäslompolossa

Voi kyllä! Äkäslompoloon avattiin perjantaina ihka oikea elokuvateatteri. Ensimmäisenä elokuvana esitettiin Suomen elokuva ensi-illassa oleva Mika Ronkaisen Laulu koti-ikävästä. Dokumenttielokuva oli oikein hyvä, vaikkakin omaan korvaani särähti joidenkin kappaleiden sanoitukset, jotka vaikuttivat niin tekemällä tehdyiltä. Sävelet olivat ihania ja kauniisit soitettu viulukin sai helposti hyvälle mielelle.

Mahtavinta tässä elokuvateatterissa on ehdottomasti se, että saan olla mukana toiminnassa. En koskaan elokuvissa istuessani olisi uskonut, että jonain päivänä olisin itse siellä takakopissa ja huolehtisin elokuvan pyörittämisestä.

Meillä taitaa olla ainut elokuvateatteri, ainakin vielä, jossa ei ole trailereita muista leffoista saatika mainoksia elokuvien edessä. Siksi tekeekin mieli tehdä ainakin "suljethan puhelimesi" muistutus. Musta taitaakin kehittyä jonkin sortin jokapaikan höylä, kun tehtäväkenttä vain kasvaa kasvamistaan, enkä mielelläni kieltäydy töistä. Taidan nauttia hektisestä fiiliksestä tai ainakin silloin, kun kone toimii täydellisesti eikä hidasta työntekoa. (: Toivottavasti en ole matkalla kohti burn out:tia. Se olisi ikävää.


Kino Kellokas sijaitsee Luontokeskus Kellokkaan tiloissa ja tarjoaa elokuvia ympäri vuoden.
Mikäli vierailet Ylläksellä 29.8.-1.9.2013, niin suosittelen ehdottomasti Kino Ylläs -tapahtuman elokuvanäytöksiä ulkoilmateatterissa. Kokemus on mahtava ja  fiiliskin on siellä kohdillaan, kunhan osaa varautua muuttuvaan tunturisäähän sadeviitoin, makuupussein jne. (:


Tervetuloa nauttimaan Kino Kellokkaan ohjelmistosta sekä fiilistelemään mm. ihanaa ulkoilmaelokuvateatteria Kino Ylläkseen  29.8.-1.9.2013. (:


Kino Kellokkaan huhtikuun ohjelmisto julkaistaan pian täällä
https://www.facebook.com/KinoKellokas

Sen kuitenkin tiedän, että ensi keskiviikkona 10.4. klo 18 vuorossa on Quentin Tarantinon Django Unchained (K-16).

WebRep

currentVote

noRating

noWeight

Kämppiä ja kämppiksiä

Ennen kuin muutin Lappiin soluasuntoon, olin ehtinyt asua yksin jo seitsemän vuotta. Se on pitkä aika oman iän mittapuussa. Nakkilassa asuin perus yksiössä, jossa oli alkovi, ja ruman vihreä kylpyhuoneen lattia, mistä opin pitämään. Sen kämpän kalusteet seurasi kapeaa sänkyä myöten Espoon kämppään, kunnes vihdoin sain ihanan 120 cm levyisen sängyn. Espoon kämppä oli melkein samanlainen pohjapiirustukseltaan, mutta vain peilikuva edellisestä. Siinä oli aivan ihanat kylppärin kaakelit, sellaiset pienet vaaleat mosaiikkilaatat, jotka heijastivat eri sävyjä. Espoon kämppään tuli mun asumisen loppuaikana sekä valmistumisen kynnyksellä putkiremppa, joten asuin sitten osan ajasta evakossa Tonin ja Marin kämpillä. Oon isosti kiitollinen vieläkin väliaikaismajoituksesta. Tonin luona opin ensimmäistä kertaa elämään kämppiksen kanssa tai no olemalla itse se kämppis. Voi Toni raukka, sai varmaan ikuiset traumat niistä palapeilien hyödyntämisestä eteistansseissa.  :D

Tässä nykyisessä kämpässä on samaa Espoon kämpän kanssa se, että mulla on yhä tavaroita pahvilaatikoissa (ei sentään vaatejätesäkkejä kuten putkirempan aikaan), aivan kuin oisin juuri muuttanut tai muuttamassa pois. No toisaalta kohtahan sitä taas ollaan jossain päin Suomea.
Lisäksi kylpyhuoneen seinän tehostelaatat ovat samanväriset kuin Nakkilan kylppärin lattia.

Muistaakseni mun ensimmäinen reaktio kämpästä oli, että vau onpa uutta ja vihreää. On vihreä-keltaiset matot, vihreät verhot, haalean männyn vihreät kaapit, oliivin vihreä Teeman astiasto, jopa mun makuupussi sointuu tähän vihreyteen, se on itseasiassa sävy sävyyn Marimekon Unikkokuvioisten pyyhkeiden kanssa, joita on kaappi pullollaan.

Koska en varsinaisesti asu omassa vuokrakämpässä vaan solussa, niin en oikein voi tämän sisustusta uusiksikaan pistää. Olen kuitenkin saanut tupakeittiön seinälle kolme asiaa: seinäkellon, lämpömittarin (mikä näytti tänä aamuna +10 astetta) ja sammutuspeiton. Hih hei! Vielä kun tätä vihreyttä tasapainottamaan saataisiin se musta- tai tummanharmaa kulmasohva.

Kämppiksiä

Muuttaessani tänne solukämppään minua lievästi sanoen hirvitti, mitä tästä tulisi. Tässä kämpässä kämppikset ovat kuitenkin satunnaisia, he yöpyvät täällä yön tai muutaman, jonka jälkeen lähtevät. Tilanne on tavallaan hieman stressaava, koska koskaan ei voi tietää onko kämpällä joku muukin.

Olen kuitenkin tutustunut todella mukaviin ihmisiin, joiden kanssa on ollut hauska jutella taiteesta, linnuista, asuntokaupoista, vuokra-asuntojen hinnoista, karaokesta ja vaikka mistä.

Nyt olen asunut viikkoa vaille 2 kk:ta 17-vuotiaan kanssa. Tässä asumisessa on hyvät sekä huonot puolensa. Itse pyrin ajattelemaan positiivisesti, eli iloitsen pienistäkin asioista. Kämppis taas on aamuisin niin hapan kuin sitruuna, että en tiedä onko parempi olla aamuisin kokonaan hiljaa vai toivottaa rohkeasti hyvää huomenta.

Hetki sitten kämppiksinäni oli muusikoita ja heistä yhden 3-vuotiais lapsi sanoi näin yhtenä aamuna:
"Isi! Anna mehua". Saatuaan mehun lapsi tokaisee, "Minä en ollenkaan juo tätä mehua".
Hetken hiljaisuus ja oivallus. "Minä kaadan sen lattialle".

Todellinen koti on siellä missä on ystävät. 

(Kiitos Idalle loistavasta fb-päivityksestä, olen täysin samaa mieltä).

Ikävä on teitä kaikkia! <3

Kun masu sanoo mur mur

Ravintola Äkäslompolon talon kakku (suklaamantelijuttu) 

Olen suunnitellut kesästä lähtien kirjoittavani Ylläksen alueen ravintoloista blogikirjoituksen ja nyt viimein toteutan ideani. En mustamaalaa mitään yritystä vaan käsittelen kirjoituksessa ainoastaan ne ravintolat/kahvilat, joiden ruuasta pidin (huom. kaikkialla en ole vielä ehtinyt käydä).

Me suomalaiset olemme usein sellaisia, että jos meiltä kysytään ravintolassa "oliko hyvää ruokaa" eli johdatellaan sanaan "hyvä", vastaamme myöntävästi. Kuinka moni meistä uskaltaa sanoa tarjoilijalle päin naamaa, että pihvi oli kuin purkkaa tai perunamuusissa oli liikaa suolaa? No - aika harva.

Äkäslompolo 

Julli's Bar & Restaurant 

Nam. Jullista saa ihania jälkiruokia. Niistä paras on tähän mennessä inkivääri-mangosorbetti. Jullissa on myöskin ihanan aurinkoisia tarjoilijoita, jotka palvelevat ystävällisesti. (:  

Lautasen reunoilla tomusokeria ja kahvia(?). Mansikkakastike ei olisi ollut välttämätön, mutta toihan se annokseen lisää väriä. Toivottavasti tätä saa aina kyllästymiseen saakka. 

Cafe Soikka
Kahvila-ravintola on uusi tulokas Äkäslompolon ruokapiireissä. Sen lounasvalikoimasta löytyy niin keittoa kuin kiinteää ruokaa, joita voi täydentää raikkailla salaateilla, ihanan tuoreilla sämpylöillä ja makoisilla jälkiruuilla. Nam nam. Mikäli kuitenkin vain kahvihammasta kolottaa, saa kahvilasta myös herkullisia itsetehtyjä munkkeja, pullia ja piirakoita. Mie en voi kuin suositella tätä paikkaa! (:

Public House Selvä Pyy

Vielä syksyllä Pyystä sai bataattiranskiskorin kanoilla, nykyään kanakorin saa vain tavallisilla ranskiksilla. Se on lievästi sanottuna pettymys, sillä bataattiranskikset olivat parasta. Samalla kun pub&ravintola oli remontissa, remontoitiin myös ruokalista. Pyyssä on ruokaa, mikä sopii paikan tyyliin. Vielä kun ne muutkin loosit laitettaisiin saman tyyliin kuin se remontoitu osasto, olisi niin paljon tyylikkäämpi paikka. Toisaalta onneksi Pyyhyn jäi se jännittävän sininen katto. :D

Ravintola Äkäslompolo

Broileri yrttikastikkeessa

Täältä saa niin pizzaa kuin á la carteakin (niin kuin melkein kaikkialta Äkäslompolon kylällä). Kerran söin grillattua broilerin fileetä tummassa yrttikastikkeessa ja jälkiruuaksi otin karpalo panna cottaa. Yleensä en ole kovin mausteisen ruuan perään, mutta yrttikastikkeen makua olisi voinut vähän vahvistaa, muuta moitittavaa en nyt näin suorilla keksi. Tai no karpalo panna cotta muistutti ehkä enemmän marjaista jäädykettä kuin kermaista panna cottaa.

Karpalo panna cotta

Äkässolmu

Lounasravintolana täydellisen täyttävää ruokaa ja monia vaihtoehtoja. Ystävällinen ja hyväntuulinen palvelu. Voi hipsiä vaikka raksavaatteissa, eikä katsota kieroon. Näyttää olevan monen työmiehen lounaspaikka.


Eväskori
Miten olisi pizza, joka ei mahdu edes pizzalautaselle. Täältä niitä saa. Menu on hauskasti tiskin yläpuolelelle kirjoitettuna ja pizzoilla on kaiken lisäksi hauskat nimet. Mikäli pizzaa ei jaksa kokonaan syödä, voi sen kääräistä itse folioon.


Äkäshotelli
Pizzoissa ihanan makea tomaattikastike*. Pizzojen koko huomattavasti pienimpi kuin edellisessä paikassa. *kastikkeesta tuli mieleen ihan Nakkilan Mustavaris -ravintolan pizzat, jotka olivat aivan täydellisen ihania juuri tuon kastikkeen takia.

Ylläsjärvi

Pihvikeisarin valkosipuli naudanlihapihvi

Pihvikeisari
Nimestä huolimatta täältä saa muutakin kuin pihviä. Pihvikeisarin hintataso on hieman kalhiimpi (meniköhän tuo h-kirjain nyt oikeeseen paikkaan), joten hiihtokukkaron sisällöllä ei pitkälle pääse. Enpä tosin ole tainnut nähdä tässä ravintolassa ketään hiihtovaatteissa. Sesonkina kannattaa varmistaa pöytäpaikka seurueelle ja sesongin ulkopuolella varmistaa, että paikka on auki.

Cafe Milli
Söpö pieni kahvila-ravintola sijaitsee Ylläsjärven hiihtokeskuksen puolella kahden chalets-talon välisessä notkelmassa. Täältä saa mm. ihanan täyttävät suolaiset vohvelit (kana tai lohi). En ole vielä testannut Millin á la carte -listaa, mutta se vaikutti kyllä hyvältä.

Otson pesä
Täältäkin saa pizzaa ja täälläkin saa istua loosissa. Loosit ovat selkeästi Yllästunturin kylien ravintoloiden juttu. Niin ja on se pizza hyvääkin! (:


Mulla on vielä paljon harjoiteltavaa ruokakuvauksen suhteen, mutta kai sitä voi sanoa, että on aina ollut niin nälkä, ettei ole malttanut pitkään ruokaa jäähdytellä. (:

Hyvää ruokahalua!