perjantai 26. heinäkuuta 2013

Uusia harrastuksia

Osa 1: kartta, kompassi ja emitti

11.7. Parisuunnistusta yhteisellä kompassilla

Työpaikan kahvipöydän suunnistusharjoitukset siirsivät minut ja Katin tutkimaan C-radan suunnistuskarttaa. Meidän onneksi maastona oli Kellokkaan lähimetsä, joten rastien etsiminen oli helpompaa. Sekoilimme silti suon takaisessa maastossa, jossa oli kolme muurahaispesää ja yhdessä niistä rasti. Tulipahan mukava ensikosketus lajiin. 



18.7. All by myself... C-rata

Huippua! Suoriuduin C-radasta kysymättä kertaakaan apua. Tai no toki kävin ensin rastisymbolit läpi Tiinan kanssa, jotta tiesin etsiä rastia tietynlaisesta paikasta.

Aluksi epäilin, etten osaa käyttää kompassia, mutta kun ensimmäinen rasti löytyi tiesin löytäväni seuraavan. Ensimmäistä kertaa juoksin rasteilla ja se kannatti,  (sijoutuin muiden joukossa kolmanneksi) ja olin todella tyytyväinen omaan suoritukseeni.



25.7. Kolmas kerta toden sanoo

Innokkaana, ehkä hieman uhkarohkeana valitsin C-radan sijasta B-radan eli toiseksi vaikeimman. :D Lähdön löysin hyvin, mutta sen jälkeen menin ihan täysin sekaisin kulkemastani matkasta, rastin sijainnista ja painelin sitten varmaan kilometrin päähän ensimmäisestä rastista.

No kävi kuitenkin niin, että palatessani sieltä minne sitten ikinä olinkaan painellut, löysin kansalaisopiston suunnistuskurssilaiset. Siis aivan mahtava tuuri. Olin kuitenkin liian luottavainen mahtaviin suunnistustaitoihin ja päätin jatkaa taas itsenäisesti. Noh taas meni metrimäärät sekaisin ja jälleen kerran luulin vetäneeni rastin ohitse, vaikka en ollutkaan - rasti olisi ollut vielä edempänä. Palasin jälleen porukkaan.

Koska suunnistuskurssilaiset liikkuivat rauhallisesti ja minulla mielestäni juoksi aika ja minä en, niin lähdin taas painelemaan. Oikea suunta oli, mutta taaskaan en luottanut arviointiini. Tipuin kartalta. Nöyränä etsin taas sen saman porukan ja liityin fiksuna tyttönä seuraan.

Kiitos Millalle (suunnistuksen ohjaaja) ja Jarille (kurssilainen), kun otitte mut matkaan. (: Ilman teitä/heitä olisin hukannut itseni ja luovuttanut radan suhteen.


Jälkikirjoitus: Oli muuten ärhäköitä mäkäriä torstaina metsässä. Mun vasen kyynärpää on rei'itetty, joten se turposi, niin että sitä oli vaikea suoristaa. Turpoaminen jatkui vielä seuraavana päivänä, olen nyt vasemmasta kädestäni lihava. Myös molemmat pikkurillit ovat "lihonneet" ja selkä on läiskiä täynnä. :D
Ensi kerralla pukeudun urheilutopin sijasta pitkähihaiseen paitaan. (:


Osa 2: Ensimmäistä kertaa kajakissa


Olen tainnut kerran yrittää kajakin pienen pienestä reiästä sisään ja saanut krampin jalkaani. Joten nyt vasta uskalsin ensimmäistä kertaa "pujottautua" sellaiseen ja lähteä melomaan. Pujottautua ei juuri kajakkiin täytynyt, sillä harjoituskajakissani oli niin iso aukko, että olisin mahtunut sinne vaikka jalat jäädytettyinä.

Ohjaajaksi sain työkaverini Tiinan, joka kärsivällisesti opetti minua lajin saloihin. Sää oli todella kylmä  vain +10 astetta ja järvellä tuuli valtavasti. Jätimme järven selän valloituksen helpommalle kelille ja meloimme Äkäslompolon rantaa pitkin.

Harjoituskajakkini oli jonkun metrin liian lyhyt, joten sain sen lähinnä pyörimään piruetteja. Jossain vaiheessa meloimme takaisin rantaan ja vaihdoimme kajakkeja. Tiinan kajakilla onnistuin jopa kulkemaan eteenpäin. Huippua!




Kesäterveiset tunturikylästä! (:







keskiviikko 3. heinäkuuta 2013

Vuosipäivä

Vuosi sitten asuin pk-seudulla ja kävin läpi avoimien työpaikkojen listauksia. Aluerajaukseni ylärajana pidin alunperin Jyväskylää, mutta kun lukuisten hakemusten lähettelyjen jälkeen sopivat paikat alkoivat loppua, laajensin haun kattamaan koko Suomen. Sieltä sitten tutustuin nykyisen työpaikkani ilmoitukseen.

Ajatella, että siitä on jo niin pitkä aika. Muistan kuinka viime vuonna näihin aikoihin suunnittelin muuttoa Helsinkiin ja unelmoin työskentelystä mainostoimistossa. En sitten muuttanut Helsinkiin vaan Suomen toiseen ääripäähän - Lappiin. Muistan kuinka sanoin kavereilleni, että "Se on vain vuoden pesti. Tulen takaisin." ja niin myös asennouduin, olin vielä tammi-helmikuussa sitä mieltä, että kesällä töiden loputtua muutan jonnekkin Etelä-Suomeen.

Tämä vuosi on ollut todella mukava, työpaikka ja -kaverit ovat aivan ihania, maisemakonttori on ehdottomasti upea juttu. Olen tykännyt myös todella paljon työtehtävistäni, jotka ovat vaihdelleet laidasta laitaan. Välillä on ollut enemmän haasteita  ja hampaiden kiristelyä stressikäyrän noustessa hetkellisesti pilvii (tämä tapahtuu yleensä silloin, kun olisi kiire lähteä lomalle). Välillä taas on ollut ihanan rentoa.  Joten taitaa olla aika pyörtää sanansa tällä kertaa. Sain jatkoa työsuhteelleni. Ei siis ole ihme, että jään. Lapissa on omat hyvät puolensa, mutta en usko jääväni tänne ikuisiksi ajoiksi - tai eihän sitäkään tiedä vielä.


Hurmaannu sinäkin Lapista! 

Särkitunturin pieni lampi.

Hilla kukkii kesäkuun alussa

Aurinko painui mailleen ja palasi tunnin päästä uudellen maalaamaan taivaanrantaa. 

Niin ja jos jotain jäi ihmetyttämään, että minkä vuosipäivä on tänään, niin sehän oli tietenkin mun Lappiin muuton vuosipäivä. :D