Kuten monet tietävätkin, muutin heinäkuussa omaan kämppään. "Oma" ei tässä tapauksessa tarkoita ihan omaksi ostettua asuntoa vaan vuokrakämppää, jossa asun yksin. Huippua! En siis asu enää solussa, jossa käy porukkaa nukkumassa yön tai pari, joiden jälkeen olin vaihtelevasti esim. päivän tai kuukauden talon ainoa asukas.
Nyt voin loikkia ympäri kämppää ihan milloin vain, eikä tarvitse pelätä ohuita seiniä aamuisin, kun keittää keittiössä vettä. Tai no kuulen kyllä tällä hetkellä naapureitteni keskustelevan äänekkäämmin, mutta en onneksi kuule, että mikä on aihepiiri. (:
On ihanaa, kun työ ja vapaa-aika erottuvat nyt selkeämmin. Enhän enää asu työpaikkani pihassa. Tämä tarkoittaa myös sitä, että työmatkani piteni, mutta plussaksi koen sen, etten asu enää yksin tunturissa. Ihanaa on myöskin se, ettei urheiluvälineiden, kuten suksien tarvitse olla samassa huoneessa kanssani.
Kämppä
Tämä on ehdottomasti kämpistäni parhaiten sisustettu. Liekö siihen vaikuttava tekijä se, etten ole sisustanut tätä yhtään. Helpoin muutto siis ikinä, vaatteet, kirjat ja urheiluvälineet autoon, uuden kämpän siivous ja tavarat paikoilleen. Muuttoa nopeutti vielä se, että porukat sattuivat olemaan tällä suunnalla, joten äkkiä piti saada muuttolaatikot eteisestä pois (haha, siirsin ne varastoon piiloon).
Sisustuksen lisäksi, tämä on mun isoin kämppä. Luultavasti tässä on myös isoimmat sähkölaskut, sillä tässä on sähkölämmitys. Vaikka onhan mulla takkakin, siitä ei juuri vain ole hyötyä lämmön kannalta, sillä se on vain sisustustakka ilman hormia. :D
Karkea pohjapiirustuksen kuvailu & sisustus
Kuvittele, että astut sisään (Ovi on normaalia matalampi, joten älä lyö päätäsi. Kyse ei kuitenkaan ole hobittitalosta). Alakerrassa kylmä tuulikaappi, lämmin eteinen (josta pääsee kylppäriin ja saunaan,) sekä tupakeittiöön, josta on melko jyrkät raput mun kolmen sängyn makuuhuoneeseen. Käytännössä yläkerta on parvea, missä ei joudu ryömimään vaan voi kävellä ihan normaalisti suorassa. (:
Sisustus kämpässä on tosi kiva ja hyvällä maulla tehty. Täällä on vähän tällainen saaristolaishenki, kun värit ovat harmaata, mustaa, beigeä. Saaristolaishengellä viittaan toki enemmänkin kallioiseen maastoon.
Mahtavaa on, että täällä on sohva. Oma rauha ja ihmisiä ympärillä. Nyt asun vihdoin kylällä, siellä missä muutkin paikalliset.
Laitan jotain kuvia, kunhan ensin siivoan täällä. (: Kämpän sijainti jääköön arvoitukseksi!
currentVote
noRating
noWeight
Leviltä jatkoimme matkaa Tiinan bongaamalle Porttijärven autiotuvalle (bongaus tapahtui Retkeilijän Autiotuvat -kirjaa selaamalla). Kävelymatka tuvalle oli lyhyt, mutta kaunis. Polku kulki pitkän harjun päällä, ja jopa minä ajattelin, kuinka mukavaa siinä olisi pyöräillä. :D Mut on selkeästi aivopesty ajattelemaan maastopyöräilyn mahdollisuuksia. 
Nukuin vahingossa yli puolen päivän. Koko aamun oli myöhemmin kuulemani mukaan paistanut aurinko ja ollut tosi hieno keli. Ajoitin itse reissuni siihen hetkeen kun sataa tihkutti ja aurinko piileskeli pilvien takana. Pyöräilin kämpältäni Kesänkijärven parkkipaikalle ja kävelin siitä laavulle pienelle evästauolle, sekä kuvaamaan uudet teräspitkokset. Oli muuten hyvä testata teräspitkoksia, kun oli satanut, eivät sitten yhtään olleet liukkaat. Kesänkijärven parkkipaikalle takaisin saapuessani aurinko loikkasi pilvien takaa ja sade loppui. 
Vareslaelta oli hienot maisemat joka suuntaan, suota, metsää, järviä, lampia ja muutama isompi autotie. Yllästunturin laskettelukeskuskin näkyi sinne selkeästi, aivan kuin olisi seissyt tunturin vieressä. Laskeutuessa näin hienon valkoisen poron, mutten saanut siitä mitään onnistunutta kuvaa, sillä se oli niin kaukana eikä päästänyt lähelle. 
Työpaikan kahvipöydän suunnistusharjoitukset siirsivät minut ja Katin tutkimaan C-radan suunnistuskarttaa. Meidän onneksi maastona oli Kellokkaan lähimetsä, joten rastien etsiminen oli helpompaa. Sekoilimme silti suon takaisessa maastossa, jossa oli kolme muurahaispesää ja yhdessä niistä rasti. Tulipahan mukava ensikosketus lajiin. 
Huippua! Suoriuduin C-radasta kysymättä kertaakaan apua. Tai no toki kävin ensin rastisymbolit läpi Tiinan kanssa, jotta tiesin etsiä rastia tietynlaisesta paikasta.
Koska suunnistuskurssilaiset liikkuivat rauhallisesti ja minulla mielestäni juoksi aika ja minä en, niin lähdin taas painelemaan. Oikea suunta oli, mutta taaskaan en luottanut arviointiini. Tipuin kartalta. Nöyränä etsin taas sen saman porukan ja liityin fiksuna tyttönä seuraan.
