Saavuin Ylläkselle tiistai-iltana 3.7.2012. Muutaman tunnin aikana ehdin tehdä, vaikka mitä... Kävin mm. Jullin ravintola&baarissa, syömässä Tipuspecialin (voin suositella annosta hyvin nälkäisille, sillä ranskalaisia oli annoksessa kunnon keko - eikä keko näyttänyt huvenneen yhtään, vaikka olinkin mielestäni syönyt niitä aivan valtavasti). Kylään tutustuessa kävin myös testaamassa monen vuoden jälkeen Jounin ruokakaupan, joka oli laajentunut valtavaksi halliksi. Käytännössä kauppa muistutti tavarataloa, josta saa aivan kaikkea - ainakin pikaisella vilauksella. Lopun illan käytin Luontokeskus Kellokkaan lähiympäristössä seikkailuun kameran kera ja huomasin, ettei yöttömän yön aika ole vielä ohitse.
Ensimmäinen ilta Ylläksellä lähestyy loppuaan ainakin kellon mukaan. Täällä ajantaju menee aivan sekaisin, sillä ulkona paistaa yhä aurinko, vaikka kello lähentelisi puolta yötä.
En jäänyt seuraamaan yötöntä yötä, koska eilisen matkan paino tuntui vielä harteillani, vai jäinkö sittenkin. Sillä erämaan kosketus jatkui sisälle tultuani television välityksellä, jossa illan elokuvana oli Pale Rider.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti