Kilpisjärven kuvauskeikka

Aikaisin torstai aamuna oli lähtö Kilpisjärven kuvauskeikalle, jonne matkaa oli valtavasti täältä Napapiirin vyöhykkeeltäkin. Onneksi matkaa ei tarvinnut taittaa yksin, sillä hain työkaverini toiselta toimipisteeltä mukaani. Samalla kun jaettiin rattivuoroja Hämärän Hörriäisessä, jaettiin myös kuvauskohteet. Lähes koko matkan ajan satoi vettä ja niin satoi myös Kilpisjärvellä - ilma oli kokonaisuudessaan aivan harmaa.

Olin itse harkinnut jo matkan perumista moneen otteeseen, kun sää näytti varsin karmivalta. Oli kuitenkin hyvä, että lähdin - sillä sade hiipui ja pääsimme kuvaamaan pienessä tihkusateessa kohteitamme. Kuvasin itse Salmivaaran, josta oli mahtavat näkymät joka puolelle Kilpisjärveä.

En ollut koskaan aiemmin käynyt Kilpisjärvellä, joten en osannut odottaa muuta kuin näkeväni Saanatunturin. Itsessään Saana ei ollut mitenkään ihmeellinen tai vaikuttava, mutta Kilpisjärveä ympyröivät tunturit ja Norjan lumiset vuoret tekivät maisemasta aivan älyttömän upean. Jos haluat matkailla, muttet halua ulkomaille, niin kannattaa suunnata vaihteeksi nokka kohti Kilpisjärveä, sillä se on ehkä eksoottisin alue, mikä Suomesta voi löytyä.

Perjantaina matkustin Malla-laivalla luonnonpuiston reunamille vaeltaakseni 10 km Mallan luonnonpuiston läpi. Tietenkin matkaaa tuli oikeasti 16 km, mutta se selvisi vasta jälkeen päin.Tälle vaellukselle olin varannut kunnon eväät, jotka kuitenkin loikkasivat repustani  ulos ennen vaellusta - en tiedä vieläkään miten se onnistui, mutta onneksi repustani löytyi edes yksi jogurtti. Nälkäisenä tuntui ettei kilometrit vähenneet yhtään. Samalla reissulla tuli harjoiteltua "vuorikiipeilyä" rakassa eli ns. pirun pellolla ja olin aivan varma, että kierin kivien kera mäen alas. En kuitenkaan kierinyt, mutta pari kertaa oli läheltä piti tilanne. Kiitos Anninalle (työkaverini), joka löysi takaisin reitille.

 "Mallan luonnonpuiston maisemat muistuttivat Uuden-Seelannin maisemia."