Aamu aukeni auringon saattelemana. Asunnon suihku raikasti tehokkaasti, sillä hienoista puitteista huolimatta suihkusta tuli kylmää vettä. Voitte vain kuvitella, miten minä vilukissana kammoksuin ajatusta kylmästä suihkusta. Onneksi kuitenkin kylmäänkin tottui, vaikka taitaa se tunturipurossa vielä vilposempaa olla.
En tiedä seuraako minua jokin karma, kun työkoneeni ei ollut paikalla, kun aloitin työt uudessa työpaikassa. Samalla tavalla on tapahtunut aiemminkin ainakin kerran. Työt alkoivat leppoisasti, sillä nykyaikana oikeastaan todella vähän pystyy tekemään ilman konetta ja graafisen alan ohjelmistoja - jos sillä alalla toimii.
Vaikka ensimmäinen päivä ei ollut niinkään itsessään sisällöltään raskas, olin kuitenkin aivan poikki, kun pääsin asunnolle. Jos energiaa riittäisi olisin jo aivan varmasti ollut inspiraatiopilven kanssa ulkona työstämässä ideoita paperille. Jännittävää on myös se, että tekee mieli maalata, vaikkakin en maalauksesta normaalisti pidä. Liekö tunturin taikaa vai koskien kutsua?
En voi kuin myöntää, olen ihastunut Äkäslompoloon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti