Norjan valloitus



Suomen puolella on monenlaisia mahdollisuuksia yöpyä (kyltissä: gasthaus, food and bar), poikkesimme mm. tähän. "Miksi ovet eivät aukene meille..."



Täällä Lapissa välimatkat on lyhyitä, vaikka paikan A ja B välillä olisi 200 kilometriä. Lisäksi Etelä-Suomi näyttää alkavan jo Torniosta. Siksipä "lappalaista logiikkaa" noudattavina, päätimme valloittaa Norjan. Kilpisjärvellä työkuviot olivat suoritettu loppuun perjantai-iltaan mennessä, joten nautimme perjantai lauantai yönä hyvät unet. Suomen ja Norjan välisen rajan huomasi vain siitä, että rajalla oli tullin pari taloa sekä 30km/h nopeusrajoitus. Vasta muutaman kilometrin päästä maasto muuttui selkeästi Norjaisemmaksi, jyrkemmäksi ja mutkikkaammaksi. Ja niin muuttuivat myös nopeudetkin. Vai miten olisi 70km/h tai 90km/h satasen sijasta.

Suositeltavaa kai olisi, että vieraaseen maahan autolla lähtevillä olisi alueen tiekartta. Meillä tietenkin oli, mutta siinä oli sellainen ongelma, että se kattoi vain Pohjois-Suomen alueen. Tipuimme siis kartalta parinkymmenen kilometrin jälkeen Suomen ja Norjan rajasta. Onneksi vaihtoehtoisia teitä Kilpisjärveltä Norjan Tromssaan (eli Tromsø) oli vähän.

Norjan maisemat saivat Kilpisjärveen ihastuneen haukkomaan vielä enemmän henkeään. Oli maaseutua, vuoria, lunta ja vuoroveden esiintuomia pitkiä kaistaleita märkää rantahiekkaa. Mietin rantaa katsellessani, että mikseivät Norjalaiset siirrä kiviä pois rannasta, silloin kun vesi ei nuole oikeaa rantaviivaa. Ehkäpä Norjalaiset haluavatkin nauttia luonnonkauniista maisemasta kivineen kaikkineen, ilman mitään ylimääräisiä ruoppauksia. En varsinaisesti tiedä miksi mietin kivien siirtoa, miksi muokata turhaan maisemaa, jos se ei ole tarpeellista. Ehkä vesi on niin kylmää, ettei siinä tarkene uida, joten riski lyödä varpaansa on vähäinen. Vaikka tuskin järviä ja meriä Suomessakaan ruopataan sen takia, että joku olisi lyönyt varpaansa liian monesti rantakiviin.

Ajomatkalla mietin myös kuinka erilaisia liikennemerkit ovat ja mikseivät ne ole standartoituja. Tarpeellisia ajatuksia, eikö? :D

 Heijastuksien perusteella, otin tämän kuvan auton ikkunan takaa.

 

Tromsø

Seuraavaksi varoituksen sananen. Tromsøsta on todella vaikeaa löytää parkkipaikkaa, pidemmäksi ajaksi. Koko kaupunki on täynnä parkkipaikka kylttejä, joissa lukee "että on oltava jonkin sortin P-kortti, jotta voi parkkeerata tähän" tai "tähän saa parkkeerata korkeintaan tunniksi". Mitä hyötyä on tunnin parkkipaikalla, jos haluaa tsekata koko kaupungin tai olla seuraavaan päivään?  Norjalaiset vai sanoisinko tromsolaiset ovat myös hakoja piilottamaan  parkkihallit. Onneksi Annina löysi parkkihallin, johon saimme auton ns. jonoparkkiin. Jännittäviä parkkeeraustapoja parkkihallissa. Luulisi, että ainakin tromsalaiset olisivat oikein loistavia tekemään taskuparkkeerauksia. 



J.M. Hansenin lamppukauppa Tromsøssa



Kiertelimme ensin Tromsøa ympäriinsä ja vasta sen jälkeen etsimme sekä löysimme hotellihuoneen. Valintamme kohdistui Ami hotelliin, joka tarjosi bed and breakfastia ja muiden vieraiden kanssa jaettavaa yhteistä vessaa. Huone sekä yhteinen vessa olivat hyväkuntoiset ja kivat, mutta suihkutila (ainakin 2-kerroksen, en tiedä oliko kolmannessa suihkua, muussa muodossa kuin katon palospringereinä) oli aika karu tai vähintäänkin epäsiisti. Mutta suihkusta tuli sentään kuumaa vettä (ja niin muuten tulee nykyään kämpällänikin, ainakin toisesta suihkusta)!

"Always Look on the Bright Side of Life"

Illalla tutustuimme Tromsøn yöelämään, joka oli aika hiljainen (luultavasti siksi, että kaupungissa oli Bukta niminen festivaali). Tarkoituksemme oli mennä käymään Flyt nimisessä istumapaikassa, mutta ensimmäisellä kerralla siellä oli ruokailijoita ja myöhemmin illalla paikalla käännyttyämme tilaa oli liian vähän. Käytännössä kävimme kaksi kertaa Flytin baaritiskin luona tekemässä päätöksiä, joista jokainen vei meidät mukanaan takaisin lyhyelle "kierrokselle" - joka päättyi aina samaan paikkaan. Tsekkasimme myös pääkadun varrella olevan cocktail baarin nimeltä Artur. Ensimmäisellä kerralla se oli aika kuivahko, ehkäpä juurikin musavalinnan takia, joten siirryimme vikkelästi toiseen paikkaan. Paikka johon palasimme uudelleen ja uudelleen eli tasan samat kaksi kertaa kuin melkein kaikkiin muihinkin paikkoihin oli nimeltään Blå Rock Cafe. Siellä kuitenkin viihdyimme pisimpään. Pisteet siis siniselle kuppilalle..

Illan aikana tuli huomattua varsin hyvin, että Norjassa on kallista juoda sekä syödä. Oli kyseessä alkomaholi tai limu, tee tai kahvi tai mikä tahansa ruoka (joten taktikoitiin A:n kanssa ja säästettiin seuraavan päivän syöminen Kilpisjärven retkitupaan). En tosin tiedä oliko se sitten paljoa edullisempaa.