torstai 2. elokuuta 2012

Vauhdin hurmaa

Siskoni kommentoi minulle, että "kirjoita välillä jotain jännääkin". Haluaisin kirjoittaakin, mutta täällä ei ole vähään aikaan tapahtunut mitään jännää. Elämä on niin leppoista, että jännittävyys jää jääkaapin murahtelujen tasolle.

Jos pitää etsiä lisää jänniä juttuja, niin jotenkin pienesti siihen voidaan yhdistää viime viikon ratsastustunnin, sillä enhän ole ratsastellut vuoteen. Tästä se kuitenkin lähtee taas. Saa nähdä, miten sitä talvella tarkenee ratsastaa, jos innostus ei ole lopahtanut siihen mennessä. Tämän viikon ratsastus sujui edellistä paremmin, vaikka tuli sitä tehtyä Tiitun kanssa ties minkälaista piruettia, kun ratsastajalla (eli minulla) ei ollut kaikki ihan hallussa.

Karhuja ei ole kävellyt vastaan, vaikka niitä on täälläpäin nähty. Karhu-uutisten jälkeen olen nähnyt niitä unissani. Sekin oli jo tarpeeksi kamalaa. En nimittäin haluaisi olla silmätysten karhun kanssa - vaikkakin toisaalta olisi hienoa valokuvata karhuja (mieluiten toki jostain kopista).

Ajattelin kuvaavani auringon nousun, mutta näemmä se jää viikonloppuun, sillä aion nukkua aamulla niin pitkään kuin voin. Alla kuitenkin ilta-auringon viimeiset rippeet pilvissä. Enpä ollut ajoissa paikalla, en siis nähnyt koko auringonlaskua.







Ei kommentteja:

Lähetä kommentti