Rakkaa, rakkaa, rakkaa

Täällä on mennyt aika töiden teossa ja lenkkeillen. Riikan synttäreitä juhlistettiin mm. Kellostapulin huipulla, jossa oli mahtavat maisemat. Rinnettä alas oli hankalampi tulla, vaikkakin Riikka loikki kiveltä toiselle kuin tunturi(edellä mainittu sana pitäisi oikeasti vuori)kauris. Mulla on vielä harjoiteltavaa noiden rakka-alueiden kanssa toimimisessa.

Riikan kanssa tehtiin myös 8km iltalenkki tunturijärven laavulle, joka osoittautui nätiksi paikaksi. Matkan varrella oli jätti hilla. Mie odotan, että se kypsyy ja syön sen. Luultavasti joku pupu ehtii ensin.

Helsingin hektisyyttä pakoon lähtenyt Hanna, löysi itsensä myöhemmin hyvin rauhallisesta tunturimaailmasta. Torstaista lähtien ollaan täällä urheiltu ja syöty kaikki kulutetut kalorit takaisin. Aika fiksua eikö? Torstaina kiivettiin melkein Ylläksen huipulle, ehkä korkeampi kohta olisi ollut vähän vielä ylempänä, jonka jälkeen kierrettiin loput Varkaankurun lenkistä (vaivaiset 7km). Perjantai kulutettiin lähes kokonaan Kesänkitunturin kierroksella. Ei se Pirunkuru ollut niin paha, mutta toisaalta eipä Äkässaivoakaan ollut ihmeellinen. Tämäkin uskomatonta kyllä, vähän päälle 7km.

Tänään käytiin kuvaamassa ja tutustumassa Äkäsmyllyyn, Äkässaivoon ja Peurakaltion Tallikahvilaan. Jälkimmäisessä ihania villasukkia ja pipoja. Mie tykkään villasukista! Onneksi mulla ei ollut tarpeeksi käteistä mukana, joten en voinut kartuttaa villasukka varastoa. Mutta voiko niitä olla Lapissa koskaan liikaa?

Hanna lähtee sunnuntai-iltana takaisin Helsingin huiskeeseen ja koulunpenkille. Mutta sitä ennen tarkoitus olisi vielä kiertää Kellostapulin ympäri eli 9km lenkki. Ollaan arviotu, että meillä menee siihen ainakin neljä tuntia. Katsotaan pysytäänkö aikataulussa. Siispä luvassa rakkaa, rakkaa, rakkaa..