Näyttää aika kauniilta tuo mun jalka tällä hetkellä. En suinkaan levinnyt rakkaan enkä telonut itseäni missään sen kummemmin. Satuin vain nauttimaan lämpimästä kesäpäivästä, joka toi mukanaan muutamia satoja pienen pieniä lentäviä otököitä.
Minä kun luulin, että hyttysten ja mäkäräisten jälkeen oltaisiin onnellisesti voitolla, eikä tarvitsisi enää kärsiä ja raapia itseään, kun kutittaa. Turha toivo. Täällä Lapissa on sellaisia otuksia kuin polttiaiset. Ne ovat noin kahden millimetrin kokoisia ja litistäessä pienentyvät entisestään. Hyttyset imevät verta, mäkärät vie palan mennessään, mutta polttiaiset nimensä mukaisesti polttavat. Ja mun reaktion näkee oheisesta kuvasta.
Nyt jalka ei enää onneksi kutia (paitsi jos erehdyn raapimaan sitä), mutta alku oli ihan hirveä. Nuo läntit on suoraan luun päällä, joten oli aika kipeä jalka, tuntui jopa kävellessä.
Joten tervetuloa Lappiin syötäväksi! Herkuttelukeidas on taas auki. Hyttyset ovat toisella puolen tunturia - onneksi ja polttiaisetkaan eivät näin kylmällä vaella. Toisaalta toivoisin silti, ettei kesä olisi vielä ohitse ja saataisiin täälläkin nauttia lämpimistä päivistä. 11 asteen kolea sää on kuitenkin aika karu ja loppu viikolle on luvattu jopa johonkin aikaa -1 astetta. Hrrr...
Pahoittelut, sillä tässä kirjoituksessa on vain 189 sanaa.
Tänä iltana kävin Riikan kanssa Kuerilla, jonne meni helppo polku. Löysimme sieltä linnakkeen, muutamia nuotiopaikkoja ja postilaatikon, jota joku oli pitänyt roskiksena. Jättikokoisia variksenmarjoja on paljon, ne ovat kuitenkin edelleen yhtä pahoja kuin aiemminkin. Annoin niille taas uuden mahdollisuuden olla parempia kuin viimeksi. :D
+ 47 sanaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti