Olipa kerran.. tai no tänään

Jotenkin tämä bloggaaminen meinaa jäädä, vaikka välillä tuntuu olevan vapaa-aikaa niin paljon, ettei edes tiedä, mitä sillä kaikella ajalla tekisi. Joten taas kerran tiivistelen, mitä viime aikoina on tapahtunut.

Jo kesällä mua peloteltiin sillä, että joku päivä voi sataa niin paljon lunta, etten pääse ulos kämppäni ulko-ovesta. Joten kun tiistaina alkoi sankka lumipyry, joka ei näyttänyt loppuvan ollenkaan, päätin tarttua harjanvarteen. Putsasin muutaman tunnin välein ulko-oven edustan ja vielä ennen nukkumaan menoa myös. Yöllä kuitenkin satoi lisää lunta, enkä tietenkään päivystänyt ovella harjan kanssa.
Onneksi siis ihan mahtava auramies kolasi oveni edustan, sillä muuten olisin joutunut kiipeämään ulos ikkunasta. :D

Tänään tapahtunutta

Lunta on nyt varmaan joku 30 cm, ellei enemmänkin. Yritin tänään tehokasta treeniä mm. juoksemalla lumihangessa ympäri metsää. Oli aika hauskaa. Ylämäet vain kävivät raskaiksi.

Kylällä nolasin itseni jonkun autoilijan edessä, kun pyyhälsin tien ylitse ja yritin loikata ketterästi ojan yli. Oja oli kuitenkin hieman leveämpi ja lunta lähemmäs 60cm, joten levisin suoraan naamalleni lumihankeen. Ei siinä kyllä sattunut, mutta olipa taas super hauskaa yksinään. En meinannut saada naurua loppumaan. Jos Jullin piirtäjä olisi sattunut samaan hetkeen, tässä olisi ollut hänelle loistava kohtaus sarjakuvaan.

Lisäksi oli liukasta ajaa.

Nyt jännityksellä odotan uutta jaksoa sarjasta Olipa kerran..

Ihmisen ringin miesten huoneet, ovat talvisin lukittuja. Sääli hiihtäjiä.

Lumetus ei tällä hetkellä ole käynnissä ainakaan tällä rinteellä.

Täytyyhän villissä lännessä olla oma saluunansa.
Aika on vain pyyhkinyt tämän ylitse. Yksinäisenä nököttää Äkäslompolon risteyksessä.